sh-o. Seppäjärven Tuskanhuuto, suvullinen

sh-o. Seppäjärven Tuskanhuuto, suvullinen

ViestiKirjoittaja Alegre » 22 Heinä 2018, 17:12

Seppäjärven Tuskanhuuto
VH18-018-0719
synt. 05.11.2017, Suomi
suomenhevonen, ori
säkä 156cm

yleispainotteinen
helppo B, 100cm
kasvattaja Seppäjärven Talli


Luonne
Tuukka on melkein kuin ilmetty isänsä, laiska kuin mikä, mutta kuitenkin niin turvallinen. Tämä jääräpäinen orin ketale ei paljoa välitä mitä ympärillään tapahtuu vaan sulkeutuu omaan unimaailmaansa oikein mielellään. Tämän takia orin liikkeelle saanti ratsailla on haastavaa. Orille täytyy olla todella napakka! Saatuaan orin hereille tuo työskentelee ihan mukavasti vaikka kouluratsastuksessa ei ori tahtoisi taipua ei sitten millään. Kaikkein parhaimmillaan ori on maastossa, sillä siellä Tuukka syttyy vaikkei vieläkään ala riehumaan. Laukka sekä ravi nousevat nätisti ja silloin pyytäessään pääsee kyllä kovaakin, kunhan vain osaa pyytää oikealla hetkellä. Ori ei säiky paljoa mitään vaan mulkaisee vain pahasti kaikkea uutta ja pelottavaa.
Maastakäsiteltäessä ori lähinnä nukkuu paikoillaan. Puoliunessa ori on huono nostamaan kavioita mutta napakasti näpäyttäessä lautasille saa orin hereille jolloin kaviokin nousee kiltisti.
© Ira

i. Erkinheimon Toteemihevari
e. Sudenhuuto HÄH


Vanha osoite https://peikkolehto.weebly.com/tuukka.html

Kilpailut
Villit
30.04.2018 Este Adina 80cm ​3/13
30.04.2018 Maastoeste ​Adina 100cm ​2/13
20.05.2018 Koulu ​​Mansikkamäen Ratsutalli ​Helppo B 4/16


Päiväkirja
1. Mahdoton laiskuri (© Ira)
Aurinko säteili pilvettömällä taivaalla ja puhdas puuterilumihanki ympäröi maisemaa. Nahkaohjien toisessa päässä tallusteli menemään Tuukka, vielä nuorehko suomenhevosori johon olin ihastunut. Tänään olisi vuorossa hieman helppoja koulukiemuroita vaikka tiesinkin, ettei ori niitä järin hyvin osannut. Mieheni Aaro asettui aidan toiselle puolelle katselemaan kavutessani puoliunessa olevan Tuukan selkään. Ori ei tahtonut hievahtaakkaan, mutta napakalla maiskautuksella sekä raipan näpäytyksellä tai parilla lähti ori löntystämään kaviouralle.
"Tuo on kyllä ihan mahdoton laiskuri, en ymmärrä mikä siinä sinua viehättää", Aaro totesi mennessämme miehen ohi. En oikein itsekkään tiennyt Aaron kysymykseen vastausta, joten vilkaisin vain aidan vieressä norkoilevaa miestä ja jätin vastaamatta. Olin tehnyt kaupat vahvalla intuiitiolla, se oli ainut mitä tiesin. Aloin vaatia orilta aktiivisempaa käyntiä ja tein voltit pitkien sivujen keskelle. Pari pitkää sivua vaihtelimme tempoa hitaasta nopeampaan vaikkakin hieman tahmeasti, mutta se ei ollut mitään uutta Tuukan kohdalla. Pysähdykset määräsin lyhyille sivuille. Tehtävänantojen alkaessa hiljalleen sujua vaihdoimme askellajin käynnistä raviin. Pari ensimmäistä kertaa menivät hyvin päin metsää, sillä jo ravin jatkuva ylläpitäminen oli haastavaa. Lopulta jouduin pyytämään hilpeän mieheni liinan kanssa juoksemaan vierelleni.
"Siinä vasta ihana hevonen kun täytyy juosta vierellä, että suostuu ravaamaan", naurahti Aaro.
"Suu suppuun ja keskity etenemään", mutisin vaikka tiesinkin, että Aaro vain vitsaili.
Alegre
Ylläpitäjä
 
Viestit: 226
Liittynyt: 19 Marras 2017, 14:38

Paluu Yleispainotteiset

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron